sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Tein langasta lankaa & uusi neulemylly x 2

Olen miettinyt pitemmän aikaa erilaisten käsitöihin liittyvien opetusvideoitten tekoa Youtubeen, mutten ole saanut aloitetuksi sitä projektia. En viitsisi sijoittaa siihen vielä tässä vaiheessa yhtään rahaa vaan lähinnä kokeilla miten se voisi onnistua ja sujuisiko minulta opetusvideoitten tekeminen, joten ensimmäiset harjoitusräpellykset olisi tarkoitus tehdä olemassaolevilla laitteilla, toisin sanoen, webcamilla. Editointiohjelmaakaan minulla ei luonnollisestikaan ole, vielä, joten saa nähdä missä vaiheessa tartun toimeen. Jos homma ottaisi tulta alleen, niin voisihan sitä sitten myöhemmin harkita kunnollisen kameran ja mikrofonin hankintaa, mutta toistaiseksi koko juttu on täysin ajatuksen tasolla.

Tämän päivän projektina on ollut nyörin teko, eli uuden neulemyllyn testaus. Sen toisen uuden neulemyllyn siis. Tilasin vähän aikaa sitten kaksi neulemyllyä, toinen on iso Prym Maxi (44 silmukan mylly joka vaatii aika ison tilan itselleen) ja toinen on pienenpieni i-cord neulemylly, eli vain neljän neulan nyörimylly. Molemmat käsin veivattavia ja pääosin muovisia, koska ei nyt ollut varaa sijoittaa kalliisiin metallisiin semi-ammattilaisvehkeisiin, ei vaikka Addi Express neulemyllyssä olisi ollutkin liikkuvat osat metallisia ja kestävyys varmasti aivan omaa luokkaansa.

Pienellä neulemyllyllä veivaaminen kävi hyvin äkkiä vaivalloiseksi. Nyöriä pitäisi tehdä aika pitkän matkaa ennenkuin siitä on mitään hyötyä, joten olikin onni että puoliso keksi kuinka viritellä veivin tilalle porakoneen!

Pahoittelut kuvissa näkyvästä ryönän määrästä. Koska minulla ei ole tällä hetkellä omaa työhuonetta (Mikä on huutava vääryys!) olen vallannut työtilakseni ja projektipaikakseni keittiön ruokapöydän. Epäkäytännöllistä ja varsin epäsiistiä, mutta minkäs teet...

Siinä se nyt on. Ihana neulemylly/nyörimylly, eli Prym i-cord knitter/knitting mill. Veivi ei ole paikoillaan vaan tuossa vieressä, sillä meillä tehdään nyörit jatkossakin poran avustuksella. Pakkauksessa ei tule mukana mitään muita lisävarusteita kuin paino, joten valmiille nyörille joutuu kehittelemään itse jonkinlaisen kelan tai rullan jolle sitä kerii sitä mukaa kun valmistuu.

Siinä sitä nyt tulee, paino on tuolla valkoisen kartion sisällä. Ei ollut tarkoitus ikuistaa kodin entropiaa mutta en jaksanut blurrata sotkuja pois taustalta.

Vihdoinkin valmis nyöri. Puoliso jaksoi porailla kasaan kokonaisen kiekollisen vironvillaa jossa on kauniit pitkät värijuoksut. Nelisen tuntia siihen taisi mennä kaiken kaikkiaan.

Kokeilin useampaa eri lankaa, mutta kaunista nyöriä ei saa läheskään kaikesta aikaiseksi. Pienen neulemyllyn neulat/koukut ovat sen verran pienet, että esim. Novita 7 veljestä ei sopinut nyörilangaksi.

Tuo vironvilla on lankana aika ohutta mutta jäykähköä, huopuvaa ja tuoksuu voimakkaasti lampaanrasvalle. Valmis nyöri on halkaisijaltaan n. 7mm paksua, voimakkaasti venyttäen n. 5mm. 10cm nyörinpätkään kului aika tasan 180cm lankaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo nyöri synny, vaan materiaalia kuluu.

Toki nyöri joustaakin, mutta sen joustavuus riippuu paljon käytetystä langasta, sen jäykkyydestä, paksuudesta, joustosta. Tämä vironvilla joustaa nyörinäkin aika mukavasti, vaikka onkin jäykähköä, siinä tuntuu lampaanvillan jousto olevan tallella eikä lankaa ole ylikäsitelty tai kehrätty siten että se menettäisi luontaisia ominaisuuksiaan juurikaan. Pituussuuntaan 10cm nyöri joustaa 15cm pituiseksi, voimakkaasti vetäen, ja palautuu täysin ainakin nopean venyttelyn jälkeen.

En ole vielä koittanut huovuttaa tai kastella valmista nyöriä, joten en tiedä miten se siihen reagoisi. Ajattelin ottaa nyörin mukaan keväämmällä tulevalle huovutuskurssille, mutten tiedä vielä varmaksi mitä siitä tekisin. Inspiraationa tuo kerä toimii sellaisenaankin!

Yksi asia jonka huomasin jo heti alkuun: neulemyllyyn ei kannata laittaa hahtuvalankaa tai höttöpintaista lankaa, koukut halkaisevat langan helposti ja karvat sunmuut hahtuvaiset jumittavat myllyn nopeasti. Kovapintainen ja tiivis lanka juoksee parhaiten. En edes kokeillut mohairia tai muuta vastaavaa, voin vain kuvitella miten karvainen lanka olisi tukkinut vekottimen samantien hirveällä syttymyttyrällä.

Toinen huomio: Lankaa ei kannata kiristää yhtään, vaan antaa juosta sen vapaasti langanohjaimen alta. Heti kun langan ottaa sormen tai käden alle, niin neulat alkavat rutista ja kinnata vastaan, riippumatta siitä kuinka kevyesti lankaa yrittää olla painamatta. Langan pitää siis antaa juosta täysin omalla painollaan.

Kolmas huomio: Nyöriin tulee suttukohta välittömästi kun paino ei ole paikoillaan. Painon pitää roikkua vapaasti langanpäässä, eikä lisäpainokaan välttämättä ole pahitteeksi. Onneksi nyöriin kertyy omaa painoaan sitä mukaa kun jaksaa veivata, joten se auttaa hiukan. Jos nyöriin tuppaa tulemaan suttuja, se johtuu todennäköisimmin siitä että paino ei vedä lankaa tarpeeksi voimakkaasti tai lanka/nyöri on sotkeentunut jonnekin eikä paino vedä sitä kunnolla alas ja ulos myllyn reiästä. Suttujen syy voi olla myös se, että lanka ei juokse vapaasti kerältä, joten kannattaa varmistaa että lanka pääsee juoksemaan kohti myllyä mahdollisimman keveästi, mieluiten ilman minkäänlaista kitkaa tai lankakerän painoa.

Summa summarum: Paino pois langan päältä kun se juoksee myllyyn, mutta kaikki paino nyöriin kun se juoksee ulos myllystä.

Isommasta Prym Maxi -neulemyllystä ei ole vielä kuvia, kirjoittelen siitä erikseen.

Molemmat neulemyllyt tilasin Ompelijan Maailmasta: http://www.ompelijanmaailma.fi/
Prym Maxi nyt kirjoitushetkellä 55 euroa ja pienempi Prym neulepunosmylly/nyörimylly 16,50 euroa.

Vertailin hintoja useammasta nettikaupasta ja tällä hetkellä Prym Maxi neulemyllyn hinta oli halvimmillaan tuon 55 euroa. Koitin jopa etsiä ulkomaisista nettikaupoista ja vaikka moni myikin neulemyllyjä hiukan halvemmalla, niin postituskulut Suomeen olivat niin hirveät ettei tilaaminen ulkomailta olisi kannattanut.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Väliaikatiedote!

En ole ehtinyt/jaksanut päivittää projektiblogia pitkään aikaan, mutta se johtuu monesta tekijästä. Ensin piti käydä synnyttelemässä yksi lapsi (pikkujuttu!), ja sitten piti aloittaa pitkä ja raskas sairastelu- ja hoitoputki, jonka takia en ole jaksanut tehdä mitään sellaista mikä ei ole ollut aivan välttämätöntä tai kevyttä viihdettä.

Neuletöitä olen tehnyt silloin tällöin, mutten ole edes jaksanut päivittää niitä Ravelryyn, jonne pyrin laittamaan edes töitten aloitus- ja lopetuspäivämäärät ja yhden tai pari kuvaa. Nyt sekin on jäänyt vähemmälle.

Valmiita töitä on varsin vähän, mutta mieleen tulee ainakin tämä vartissa sutaistu pieni essu, jonka ompelin XS-kokoisesta hameesta. Hameelle ei tarvinnut tehdä muutakuin leikata keskeltä takaa auki, päärmätä reunat ja ommella hameessa valmiina ollut kangasvyö kahdessa pätkässä saumoihin jotta essun saa sidottua:




Loppukesästä kävin Toivolan Vanhalla pihalla design tori-myyjäisissä ja löysin aivan ihania Handun käsinvärjättyjä lankoja. Niistä oli tarkoitus neuloa nopeita pipoja ynnä muuta sellaista joka tulee suoraan iholle, mutta olen saanut aikaiseksi vasta ensimmäisen pipon. Ihanaa lankaa tämä 100% merinovilla jokatapauksessa!
Pipo valmistui muutamassa tunnissa. Langan paksuus on suurinpiirtein Novita 7 veljestä, ehkä sirkaman ohuempaa/pehmeämpää. Puikot 3,5, 90 silmukkaa. Resoria 10 kerrosta, neulottu kiertäen (ktbl = knit through the back loop) jonka jälkeen sileää suoraa neuletta pyöröpuikoilla kunnes pipolla alkoi olla sopivasti mittaa. Päättelin ensimmäisellä päättelykierroksella 10 silmukan välein, eli päättelykohtia tuli 9 per kierros ja jokaisella kierroksella päättelin yhden silmukan samassa kohtaa, jolloin pipo kaventui jyrkästi sellaiseksi hiukan pussittavaksi. Viimeiset 8-10 silmukkaa vedin langalla yhteen.

Seuraavalla kerralla teen isomman pipon, sellaisen oikein kunnolla pussittavan myssyn. 90 silmukkaa tällä langalla ja 3,5 puikoilla vastaa omalla käsialallani koon 58 pipoa. Käsialani on aika tiukkaa, jonka takia joudun vaihtelemaan puikkoja usein isompiin.

Täyspitkät villahousut tuossa tuloillaan, vaan saas nähdä milloin valmistuu. Toinen lahje on jo valmis, vaikkei se kuvasta näy. Ohje Dropsilta, löytyy täältä. Lankana Novita 7 veljestä.

Varoituksen sana kokotaulukosta! Dropsilla on tapana mitoittaa neuleet venyttämättä tai jollain muulla logiikalla siten, että koot ovat 1-2 kokonumeroa liian isoja! Tämä oli jo toinen neuletyö jossa totesin koon olevan järkyttävän iso, ehkä jopa 2 kokoa liian väljä.

Värit eivät toistu kuvassa läheskään oikein, mutta monivärinen lanka onkin vaikea kuvattava, varsinkin hämärässä sisätiloissa ja käytössä vain kännykän kamera, joten näillä mennään... Ohje Ravelrystä, Lenke by Andrea Rangel.

Sitten aloitin neulomaan säärystimiä Novitan Joki-langasta. Todella kauniita ja pitkiä värijuoksuja. Erityisesti leiskuvat oranssit osuudet langasta puhuttelivat kovasti, mutta neuloessa palmikkoa totesin etten aio ostaa tätä lankaa enää toiste: Karkeaa, joustamatonta, paksuus vaihtelee ja ohuissa kohdissa pelottaa että lanka hiutuu itsekseen puhki ja poikki. Ainoa hyvä asia tässä langassa on se, että 100% huopuvana villana ei tarvitse päätellä langanpäitä ollenkaan, kun huovuttaa syljellä uuden kerän heti edellisen jatkoksi, eli spit splicing:




lauantai 26. heinäkuuta 2014

Viimekesäisiä projekteja, osa 2, putkisänky

Vuosia sitten, arviolta joskus 2005-2007, dyykkasin entisen asunnon kellarivaraston käytävältä putkisängyn palaset. Sängyssä oli joskus ollut hetekapohja, mutta se oli läpeensä ruostunut enkä olisi sitä kuitenkaan säilyttänyt, vaan halusin kovan ja puisen sälepohjan. Putkisängyn runko ja päädyt ovat kuitenkin juuri sellainen aarre josta olin haaveillut vuosikausia, ja nyt se oli käsinkosketeltavissa... Sänky kuitenkin ehti seistä varastossa useamman vuoden ennenkuin sain tilaisuuden aloittaa hiekkapuhaltamaan siitä vanhoja maalikerroksia pois, joita olikin yllättävän monta ja ne olivat tiukassa!

Sängyn runko on erityisen loistava siksikin, että siinä on pikalukot. Päädyt saa siis rungosta irti pelkästään nostamalla, mikä on todella poikkeuksellista. Sänky saattaakin siis olla alunperin sairaalasta tai muusta sellaisesta paikasta jossa on ollut välttämätöntä saada varastoitua sänkyjä tiiviisti palasina pienessä tilassa, ja koottua nopeasti käyttöön tarpeen mukaan. Toinen vaihtoehto mikä tulee mieleen olisi esim. armeijapunkka, mutta niitä harvemmin tarvitsee purkaa ja koota jatkuvasti. Saatan kyllä olla väärässäkin, sängyn alkuperää ei kukaan tiedä varmaksi.

Projekti: metallinen putkisänky

Harvoja kuvia itse hiekkapuhallusprojektista on tämä suttuinen otos rungon lukitusmekanismista:
(Kuvassa runko on itseasiassa väärinpäin, lukitusmekanismi toimii siten että kartiomainen kolo sujautetaan vastakappaleeseensa yläkautta, ja reikä on alapinnassa, toisin kuin nyt kuvassa tuo kartiomainen kolo on ylössuin.)

hiekkapuhalluksen aloitin jo pari vuotta aikaisemmin erään vanhan työkaverin pihalla, homma eteni äärimmäisen hitaasti ja hiekkaa tuhlaantui, sillä minkäänlaista kunnollista hiekkapuhallustelttaa en silloin saanut käyttööni enkä tullut ajatelleeksi sellaista rakentaakaan kun tein hommaa toisen pihamaalla. Tajusin myös vasta paljon myöhemmin että hiekoitushiekka sekä tavallinen hiekka eivät ole kovin tehokkaita hiekkapuhallukseen, parasta on silikaattihiekka jonka hinta on n. tuplaten tavalliseen verrattuna, mutta se terävämpänä puree huomattavasti nopeammin moninkertaisiin ja koviin maalikerroksiin. Jatkossa en aio muuta käyttääkään kuin silikaattihiekkaa, sillä se säästää äärimmäisen paljon aikaa ja vaivaa.

Puolivälissä hiekkapuhallusta olin jo siirtänyt sängyn palaset nykyisen puolisoni vanhempien maatilalle Kyyjärvelle ja jatkanut projektia siellä. Hiekkapuhallushiekkaa kului pelkästään tähän projektin minimissään 10-12 säkkiä, jonka jälkeen lakkasin laskemasta. Olin vakaasti päättänyt että kunnostan sängyn hinnalla millä hyvänsä, alusta loppuun ja perusteellisesti, joten en voinut antaa periksi hiekkapuhalluksen suhteen. Hintaahan siinä kertyi, mutta noh, joskus projektit kasvaa tehdessä...

Keskeneräisestä putkisängystä ei juurikaan kuvia ole, mutta hiekkapuhalletut päädyt näkyy edellisessä postauksessani: Kts. kuva putkisängystä tuolin kanssa.

Kun hiekkapuhallus oli vihdoin tehty, sänky roudattiin peräkärryllä Muurameen pulverimaalaamoon. Laskeskelin että sitä ei kannata ruiskumaalata itse vaikka tulos oliskin 3-4 maalikerroksella ja primerillä erinomaisen hyvä, sillä hyvät maalit tulisivat maksamaan vähintään saman verran tai jopa tuplasti kuin mitä pulverimaalaus kustantaa. Sängyn maalaus maksoi lopulta tasan 50 euroa, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta suhteutettuna maalauksen kestävyyteen, maalausjäljen laatuun ja säästettyyn aikaan, se on pikkusumma. Tällaista aarretta kun ei kannata huonosti tehdä. Putkisänky kun on oikein kunnostettuna ja huollettuna käytännössä ikuinen.

Sain vinkin hyvästä ja halvasta pulverimaalaamosta ja tulos ei pettänyt parhaimpiakaan odotuksia, suosittelen siis lämpimästi: JS pulverimaalaamo

Valmis sängyn runko näyttääkin sitten tältä, kuvassa päädyt:

Tässä vielä ennen/jälkeen otos, jotta ero näkyy selvemmin. Tosin, jos tarkkoja ollaan, ennen-kuva on otettu siinä vaiheessa kun olin jo hiekkapuhaltanut suurimman osan maalikerroksista pois:

Sängystä puuttuu edelleen se puinen sälepohja ja laidat, joita olen menossa tekemään Kyyjärven suuntaan jo tänään. Tarkoituksena on hioa vanhan puusängyn palaset ja viimeistellä ne Osmocolorin öljyvahalla. Piirrustukset puuosien mittoihin ja kokoamiseen ovat täydellisen valmiit, joskin vielä ainoastaan omassa päässäni. Uskon silti vakaasti että tulos on vähintäänkin täydellinen, sillä enhän voisi olla väärässä tai tehdä virheitä.

Viimekesäisiä projekteja, osa 1, putkijalkaiset puutuolit

Kooste viimekesäisistä projekteista, jahka nämä pikkuhiljaa valmistuu niin päivittelen sitä mukaa kuvia lopullisista tuotoksista myös.

Projekti: Puiset dyykatut putkijalkatuolit

Tässä tuolit ovat vielä varaston käytävällä, piti inventoida häkkivarastoa ja järjestellä isolla kädellä että sain ne mahtumaan. Tuoleja yhteensä 3kpl.

Supertyylikäs hiekkapuhallusteltta vanhasta lastulevyisestä atk-pöydästä, itse tehty ja suunniteltu. Hiekkapuhalsin viime kesänä putkisänkyä, tuolinjalkoja ja puisia istuinosia, erilaisia metalliesineitä... Hiekkapuhallustyötä riitti viikkokausiksi eikä hommat edenneet kuin viikonloppuisin, kun ajeltiin puolison vanhempien maatilalle Kyyjärvelle töihin, palkkatöitten ohessa.

Pääsin kuitenkin vihdoin liimausvaiheeseen, onneksi jo ennen syksyä. Hiekkapuhaltaessa paksua ja hilseilevää lakkakerrosta pois, melkein kaikki puuosat olivat hajonneet saumoistaan ja osaset piti irroitella ja liimata uudestaan kasaan. Tuolit olivat selkeästi olleet jossain vaiheessa sateen ja sään armoilla. Muotokieli vihjasi että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset katsomon penkit, ehkäpä jostain urheilukentältä tms.

Tuolien puuosat ruiskumaalattuna valkoisella tartuntapohjamaalilla.

Putkijalkojen hiekkapuhallus vielä hiukan vaiheessa, maalia on useita kerroksia joista ruosteinen musta on vain pintaa. Alta paljastui ruosteenpunaista (kenties ruosteenestomaalia?) ja neonvihreää pohjamaalia, joka tuntui olevan äärettömän tiukassa.

Tässä vielä yksi tuoleista lähtötilanteessa, vieressä jo melkein valmiiksi hiekkapuhalletun putkisängyn pääty:

Ja lopuksi putkijalat ruiskumaalattuna, ensin primer ja päälle kaksi kerrosta pintamaalia, korkeakiiltoinen musta:

Puuosat ovat nyt 1-2 kertaan maalattuina Kyyjärvellä, odottelevat siellä että saisin itseäni niskasta kiinni ja maalaisin viimeiset pintamaalikerrokset ja toisin ne Jyväskylään koottavaksi. Uudet pultit pitää kyllä hankkia, vanhat olivat läpiruostuneita ja vääntyneitä. Putkijalat kaipaisivat myös mustia muovisia tuppeja jalkoihin, mutta oikean kokoisia ei ole vielä sattunut löytymään joten ne jää myöhemmäksi.

Tämä projekti on siis aloitettu jo viime kesänä ja tehty antaumuksella monena viikonloppuna pikkuhiljaa. Jotkut projektit eivät vaan edisty vauhdilla, työvaiheita on monia ja iso osa vaiheista hyvin työläitä. Yleensä projektiin ryhtyessäni en enää aseta liian tiukkoja deadlineja tai kuvittele saavani niitä samantien valmiiksi, vaan ne valmistuu sittenkun valmistuu, ilman stressiä. Yksi hyvä syy aloittaa useita projekteja yhtä aikaa ja limittäin, aina on jotain tekemistä ja keskeneräistä puuhasteltavaa...

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Osmocolorin öljyvahaa Ikean vanerisiin lehtilaatikoihin?

Tässä taas huomaa mikä merkitys on kunnon materiaaleilla. Keittiöjakkarasta rohkaistuneena ajattelin ettei ole olemassa puumateriaalia tai kalustetta jonka Osmocolorin öljyvaha voisi pilata, mutta pakko myöntää ettei lehtilaatikoista tullut yhtä tyylikkäitä kuin kuvittelin:



Eihän nämä nyt varsinaisesti huonojakaan ole, mutta väripinta on jotenkin... säikeinen? Sellaista se vaneri on. En ole koskaan tykännyt vanerista (tai viilustakaan) kovin paljoa, ja nyt se mielipide tuli taas vahvistettua.

Erityisen vaikeaa valmiitten esineitten vahaamisessa on liimajälkien hiominen. Näissä lehtilaatikoissa ei näkynyt liimatahroja juuri ollenkaan. Näkyvät pari tahraa luulin hioneeni antaumuksella pois, vaan toisin kävi ja vaha paljasti karun totuuden:


Noh, minkäs teet, näillä mennään. Onneksi kylki jää harvemmin näkyviin, tärkeintä on että päädyt ovat suhteellisen siistit.

Ravelrystä vauvanpeiton mallia

Peitto valmistui jo aikaa sitten, mutta sen pingottaminen olikin sitten ihan toisenlainen projekti. Lopulta onnistuin saamaan peiton jokseenkin sileäksi neulaamalla sen kokonaiseen Finnfoam-levyyn, kiitos levystä puolisolle ja hänen kärsivällisyydelleen, että on jaksanut ajella autolla pitkin kyliä ja kuljetella kaikenlaista tarviketta ja roinaa projektejani varten.


Malli Ravelrystä: Babes In The Woods - baby blanket

Lanka: Novita Kelo
Sävyä ei enää löydy Novitan värikartoista sillä se on ainakin parin vuoden takaa, enkä valitettavasti löytänyt enää vyötteitä. Värisävyn nimi oli kuitenkin harmaa tai khaki, tai jokin sen tyyppinen...

Menekki: 5,8 kerää, eli 580 grammaa. Neuloin mallikertaa 5 x 5 kertaa, mikä teki viltistä leveämmän kuin mitä se on pitkä/korkea, mutten halunnut siitä liian isoa jotta se mahtuu vauvan pinnasänkyyn/koppaan. Leveys on vähän hassu, mutta noh, tällä mennään. Jos joskus intoudun neulomaan Kelosta samaisen peiton uudestaan, niin aion suunnitella mallikerrat eritavalla tai valita jonkun aivan toisen kuvion. Nautin kyllä neulomisesta todella paljon, Kelo on äärimmäisen miellyttävä lanka käsissä ja paksuutensa ansiosta työ eteni huimaa vauhtia.

Edit: Itseasiassa löysin kuin löysinkin sen värikoodin: 469 harmaa. Viltin lopulliset mitat ovat: Leveys 110cm, korkeus/pituus 95cm.

Osmocolor öljyvaha ja puinen keittiöjakkara.

Päivitin aikaisemmin Osmocolorista ja eräästä Ikean puisesta keittiöjakkarasta täällä. Kötöstys on nyt kasattu ja näyttää hiukan epäselvässä ja huonolla kännykkäsalamalla otetussa kuvassa tältä:


Taustalla sotkua, mutta sille ei nyt mahda mitään. Pinnasta tuli todella kiva, eläväinen ja kaunis. Osmocolorin öljyvaha on äärimmäisen riittoisaa ja helposti siveltävää, aion käyttää jatkossakin kaikkeen mihin pystyn ja mihin se värinsä puolesta sopii. Kuvissa sävynä 3073 tumma tammi.