Väliaikatiedote!

En ole ehtinyt/jaksanut päivittää projektiblogia pitkään aikaan, mutta se johtuu monesta tekijästä. Ensin piti käydä synnyttelemässä yksi lapsi (pikkujuttu!), ja sitten piti aloittaa pitkä ja raskas sairastelu- ja hoitoputki, jonka takia en ole jaksanut tehdä mitään sellaista mikä ei ole ollut aivan välttämätöntä tai kevyttä viihdettä.

Neuletöitä olen tehnyt silloin tällöin, mutten ole edes jaksanut päivittää niitä Ravelryyn, jonne pyrin laittamaan edes töitten aloitus- ja lopetuspäivämäärät ja yhden tai pari kuvaa. Nyt sekin on jäänyt vähemmälle.

Valmiita töitä on varsin vähän, mutta mieleen tulee ainakin tämä vartissa sutaistu pieni essu, jonka ompelin XS-kokoisesta hameesta. Hameelle ei tarvinnut tehdä muutakuin leikata keskeltä takaa auki, päärmätä reunat ja ommella hameessa valmiina ollut kangasvyö kahdessa pätkässä saumoihin jotta essun saa sidottua:

Loppukesästä kävin Toivolan Vanhalla pihalla design tori-myyjäisissä ja löysin aivan ihania Handun käsinvärjättyjä lankoja. Niistä oli tarkoitus neuloa nopeita pipoja ynnä muuta sellaista joka tulee suoraan iholle, mutta olen saanut aikaiseksi vasta ensimmäisen pipon. Ihanaa lankaa tämä 100% merinovilla jokatapauksessa!

Pipo valmistui muutamassa tunnissa. Langan paksuus on suurinpiirtein Novita 7 veljestä, ehkä sirkaman ohuempaa/pehmeämpää. Puikot 3,5, 90 silmukkaa. Resoria 10 kerrosta, neulottu kiertäen (ktbl = knit through the back loop) jonka jälkeen sileää suoraa neuletta pyöröpuikoilla kunnes pipolla alkoi olla sopivasti mittaa. Päättelin ensimmäisellä päättelykierroksella 10 silmukan välein, eli päättelykohtia tuli 9 per kierros ja jokaisella kierroksella päättelin yhden silmukan samassa kohtaa, jolloin pipo kaventui jyrkästi sellaiseksi hiukan pussittavaksi. Viimeiset 8-10 silmukkaa vedin langalla yhteen.

Seuraavalla kerralla teen isomman pipon, sellaisen oikein kunnolla pussittavan myssyn. 90 silmukkaa tällä langalla ja 3,5 puikoilla vastaa omalla käsialallani koon 58 pipoa. Käsialani on aika tiukkaa, jonka takia joudun vaihtelemaan puikkoja usein isompiin.

Täyspitkät villahousut tuossa tuloillaan, vaan saas nähdä milloin valmistuu. Toinen lahje on jo valmis, vaikkei se kuvasta näy. Ohje Dropsilta, löytyy täältä. Lankana Novita 7 veljestä.

Varoituksen sana kokotaulukosta! Dropsilla on tapana mitoittaa neuleet venyttämättä tai jollain muulla logiikalla siten, että koot ovat 1-2 kokonumeroa liian isoja! Tämä oli jo toinen neuletyö jossa totesin koon olevan järkyttävän iso, ehkä jopa 2 kokoa liian väljä.

Värit eivät toistu kuvassa läheskään oikein, mutta monivärinen lanka onkin vaikea kuvattava, varsinkin hämärässä sisätiloissa ja käytössä vain kännykän kamera, joten näillä mennään... Ohje Ravelrystä, Lenke by Andrea Rangel.

Sitten aloitin neulomaan säärystimiä Novitan Joki-langasta. Todella kauniita ja pitkiä värijuoksuja. Erityisesti leiskuvat oranssit osuudet langasta puhuttelivat kovasti, mutta neuloessa palmikkoa totesin etten aio ostaa tätä lankaa enää toiste: Karkeaa, joustamatonta, paksuus vaihtelee ja ohuissa kohdissa pelottaa että lanka hiutuu itsekseen puhki ja poikki. Ainoa hyvä asia tässä langassa on se, että 100% huopuvana villana ei tarvitse päätellä langanpäitä ollenkaan, kun huovuttaa syljellä uuden kerän heti edellisen jatkoksi, eli spit splicing:

Viimekesäisiä projekteja, osa 2, putkisänky

Vuosia sitten, arviolta joskus 2005-2007, dyykkasin entisen asunnon kellarivaraston käytävältä putkisängyn palaset. Sängyssä oli joskus ollut hetekapohja, mutta se oli läpeensä ruostunut enkä olisi sitä kuitenkaan säilyttänyt, vaan halusin kovan ja puisen sälepohjan. Putkisängyn runko ja päädyt ovat kuitenkin juuri sellainen aarre josta olin haaveillut vuosikausia, ja nyt se oli käsinkosketeltavissa... Sänky kuitenkin ehti seistä varastossa useamman vuoden ennenkuin sain tilaisuuden aloittaa hiekkapuhaltamaan siitä vanhoja maalikerroksia pois, joita olikin yllättävän monta ja ne olivat tiukassa!

Sängyn runko on erityisen loistava siksikin, että siinä on pikalukot. Päädyt saa siis rungosta irti pelkästään nostamalla, mikä on todella poikkeuksellista. Sänky saattaakin siis olla alunperin sairaalasta tai muusta sellaisesta paikasta jossa on ollut välttämätöntä saada varastoitua sänkyjä tiiviisti palasina pienessä tilassa, ja koottua nopeasti käyttöön tarpeen mukaan. Toinen vaihtoehto mikä tulee mieleen olisi esim. armeijapunkka, mutta niitä harvemmin tarvitsee purkaa ja koota jatkuvasti. Saatan kyllä olla väärässäkin, sängyn alkuperää ei kukaan tiedä varmaksi.

Projekti: metallinen putkisänky

Harvoja kuvia itse hiekkapuhallusprojektista on tämä suttuinen otos rungon lukitusmekanismista:

(Kuvassa runko on itseasiassa väärinpäin, lukitusmekanismi toimii siten että kartiomainen kolo sujautetaan vastakappaleeseensa yläkautta, ja reikä on alapinnassa, toisin kuin nyt kuvassa tuo kartiomainen kolo on ylössuin.)

hiekkapuhalluksen aloitin jo pari vuotta aikaisemmin erään vanhan työkaverin pihalla, homma eteni äärimmäisen hitaasti ja hiekkaa tuhlaantui, sillä minkäänlaista kunnollista hiekkapuhallustelttaa en silloin saanut käyttööni enkä tullut ajatelleeksi sellaista rakentaakaan kun tein hommaa toisen pihamaalla. Tajusin myös vasta paljon myöhemmin että hiekoitushiekka sekä tavallinen hiekka eivät ole kovin tehokkaita hiekkapuhallukseen, parasta on silikaattihiekka jonka hinta on n. tuplaten tavalliseen verrattuna, mutta se terävämpänä puree huomattavasti nopeammin moninkertaisiin ja koviin maalikerroksiin. Jatkossa en aio muuta käyttääkään kuin silikaattihiekkaa, sillä se säästää äärimmäisen paljon aikaa ja vaivaa.

Puolivälissä hiekkapuhallusta olin jo siirtänyt sängyn palaset nykyisen puolisoni vanhempien maatilalle Kyyjärvelle ja jatkanut projektia siellä. Hiekkapuhallushiekkaa kului pelkästään tähän projektin minimissään 10-12 säkkiä, jonka jälkeen lakkasin laskemasta. Olin vakaasti päättänyt että kunnostan sängyn hinnalla millä hyvänsä, alusta loppuun ja perusteellisesti, joten en voinut antaa periksi hiekkapuhalluksen suhteen. Hintaahan siinä kertyi, mutta noh, joskus projektit kasvaa tehdessä...

Keskeneräisestä putkisängystä ei juurikaan kuvia ole, mutta hiekkapuhalletut päädyt näkyy edellisessä postauksessani: Kts. kuva putkisängystä tuolin kanssa.

Kun hiekkapuhallus oli vihdoin tehty, sänky roudattiin peräkärryllä Muurameen pulverimaalaamoon. Laskeskelin että sitä ei kannata ruiskumaalata itse vaikka tulos oliskin 3-4 maalikerroksella ja primerillä erinomaisen hyvä, sillä hyvät maalit tulisivat maksamaan vähintään saman verran tai jopa tuplasti kuin mitä pulverimaalaus kustantaa. Sängyn maalaus maksoi lopulta tasan 50 euroa, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta suhteutettuna maalauksen kestävyyteen, maalausjäljen laatuun ja säästettyyn aikaan, se on pikkusumma. Tällaista aarretta kun ei kannata huonosti tehdä. Putkisänky kun on oikein kunnostettuna ja huollettuna käytännössä ikuinen.

Sain vinkin hyvästä ja halvasta pulverimaalaamosta ja tulos ei pettänyt parhaimpiakaan odotuksia, suosittelen siis lämpimästi: JS pulverimaalaamo

Valmis sängyn runko näyttääkin sitten tältä, kuvassa päädyt:

Tässä vielä ennen/jälkeen otos, jotta ero näkyy selvemmin. Tosin, jos tarkkoja ollaan, ennen-kuva on otettu siinä vaiheessa kun olin jo hiekkapuhaltanut suurimman osan maalikerroksista pois:

Sängystä puuttuu edelleen se puinen sälepohja ja laidat, joita olen menossa tekemään Kyyjärven suuntaan jo tänään. Tarkoituksena on hioa vanhan puusängyn palaset ja viimeistellä ne Osmocolorin öljyvahalla. Piirrustukset puuosien mittoihin ja kokoamiseen ovat täydellisen valmiit, joskin vielä ainoastaan omassa päässäni. Uskon silti vakaasti että tulos on vähintäänkin täydellinen, sillä enhän voisi olla väärässä tai tehdä virheitä.

Viimekesäisiä projekteja, osa 1, putkijalkaiset puutuolit

Kooste viimekesäisistä projekteista, jahka nämä pikkuhiljaa valmistuu niin päivittelen sitä mukaa kuvia lopullisista tuotoksista myös.

Projekti: Puiset dyykatut putkijalkatuolit

Tässä tuolit ovat vielä varaston käytävällä, piti inventoida häkkivarastoa ja järjestellä isolla kädellä että sain ne mahtumaan. Tuoleja yhteensä 3kpl.

Supertyylikäs hiekkapuhallusteltta vanhasta lastulevyisestä atk-pöydästä, itse tehty ja suunniteltu. Hiekkapuhalsin viime kesänä putkisänkyä, tuolinjalkoja ja puisia istuinosia, erilaisia metalliesineitä... Hiekkapuhallustyötä riitti viikkokausiksi eikä hommat edenneet kuin viikonloppuisin, kun ajeltiin puolison vanhempien maatilalle Kyyjärvelle töihin, palkkatöitten ohessa.

Pääsin kuitenkin vihdoin liimausvaiheeseen, onneksi jo ennen syksyä. Hiekkapuhaltaessa paksua ja hilseilevää lakkakerrosta pois, melkein kaikki puuosat olivat hajonneet saumoistaan ja osaset piti irroitella ja liimata uudestaan kasaan. Tuolit olivat selkeästi olleet jossain vaiheessa sateen ja sään armoilla. Muotokieli vihjasi että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset katsomon penkit, ehkäpä jostain urheilukentältä tms.

Tuolien puuosat ruiskumaalattuna valkoisella tartuntapohjamaalilla.

Putkijalkojen hiekkapuhallus vielä hiukan vaiheessa, maalia on useita kerroksia joista ruosteinen musta on vain pintaa. Alta paljastui ruosteenpunaista (kenties ruosteenestomaalia?) ja neonvihreää pohjamaalia, joka tuntui olevan äärettömän tiukassa.

Tässä vielä yksi tuoleista lähtötilanteessa, vieressä jo melkein valmiiksi hiekkapuhalletun putkisängyn pääty:

Ja lopuksi putkijalat ruiskumaalattuna, ensin primer ja päälle kaksi kerrosta pintamaalia, korkeakiiltoinen musta:

Puuosat ovat nyt 1-2 kertaan maalattuina Kyyjärvellä, odottelevat siellä että saisin itseäni niskasta kiinni ja maalaisin viimeiset pintamaalikerrokset ja toisin ne Jyväskylään koottavaksi. Uudet pultit pitää kyllä hankkia, vanhat olivat läpiruostuneita ja vääntyneitä. Putkijalat kaipaisivat myös mustia muovisia tuppeja jalkoihin, mutta oikean kokoisia ei ole vielä sattunut löytymään joten ne jää myöhemmäksi.

Tämä projekti on siis aloitettu jo viime kesänä ja tehty antaumuksella monena viikonloppuna pikkuhiljaa. Jotkut projektit eivät vaan edisty vauhdilla, työvaiheita on monia ja iso osa vaiheista hyvin työläitä. Yleensä projektiin ryhtyessäni en enää aseta liian tiukkoja deadlineja tai kuvittele saavani niitä samantien valmiiksi, vaan ne valmistuu sittenkun valmistuu, ilman stressiä. Yksi hyvä syy aloittaa useita projekteja yhtä aikaa ja limittäin, aina on jotain tekemistä ja keskeneräistä puuhasteltavaa...

Osmocolorin öljyvahaa Ikean vanerisiin lehtilaatikoihin?

Tässä taas huomaa mikä merkitys on kunnon materiaaleilla. Keittiöjakkarasta rohkaistuneena ajattelin ettei ole olemassa puumateriaalia tai kalustetta jonka Osmocolorin öljyvaha voisi pilata, mutta pakko myöntää ettei lehtilaatikoista tullut yhtä tyylikkäitä kuin kuvittelin:

Eihän nämä nyt varsinaisesti huonojakaan ole, mutta väripinta on jotenkin... säikeinen? Sellaista se vaneri on. En ole koskaan tykännyt vanerista (tai viilustakaan) kovin paljoa, ja nyt se mielipide tuli taas vahvistettua.

Erityisen vaikeaa valmiitten esineitten vahaamisessa on liimajälkien hiominen. Näissä lehtilaatikoissa ei näkynyt liimatahroja juuri ollenkaan. Näkyvät pari tahraa luulin hioneeni antaumuksella pois, vaan toisin kävi ja vaha paljasti karun totuuden:

Noh, minkäs teet, näillä mennään. Onneksi kylki jää harvemmin näkyviin, tärkeintä on että päädyt ovat suhteellisen siistit.

Ravelrystä vauvanpeiton mallia

Peitto valmistui jo aikaa sitten, mutta sen pingottaminen olikin sitten ihan toisenlainen projekti. Lopulta onnistuin saamaan peiton jokseenkin sileäksi neulaamalla sen kokonaiseen Finnfoam-levyyn, kiitos levystä puolisolle ja hänen kärsivällisyydelleen, että on jaksanut ajella autolla pitkin kyliä ja kuljetella kaikenlaista tarviketta ja roinaa projektejani varten.

Malli Ravelrystä: Babes In The Woods - baby blanket

Lanka: Novita Kelo
Sävyä ei enää löydy Novitan värikartoista sillä se on ainakin parin vuoden takaa, enkä valitettavasti löytänyt enää vyötteitä. Värisävyn nimi oli kuitenkin harmaa tai khaki, tai jokin sen tyyppinen...

Menekki: 5,8 kerää, eli 580 grammaa. Neuloin mallikertaa 5 x 5 kertaa, mikä teki viltistä leveämmän kuin mitä se on pitkä/korkea, mutten halunnut siitä liian isoa jotta se mahtuu vauvan pinnasänkyyn/koppaan. Leveys on vähän hassu, mutta noh, tällä mennään. Jos joskus intoudun neulomaan Kelosta samaisen peiton uudestaan, niin aion suunnitella mallikerrat eritavalla tai valita jonkun aivan toisen kuvion. Nautin kyllä neulomisesta todella paljon, Kelo on äärimmäisen miellyttävä lanka käsissä ja paksuutensa ansiosta työ eteni huimaa vauhtia.

Edit: Itseasiassa löysin kuin löysinkin sen värikoodin: 469 harmaa. Viltin lopulliset mitat ovat: Leveys 110cm, korkeus/pituus 95cm.

Osmocolor öljyvaha ja puinen keittiöjakkara.

Päivitin aikaisemmin Osmocolorista ja eräästä Ikean puisesta keittiöjakkarasta täällä. Kötöstys on nyt kasattu ja näyttää hiukan epäselvässä ja huonolla kännykkäsalamalla otetussa kuvassa tältä:

Taustalla sotkua, mutta sille ei nyt mahda mitään. Pinnasta tuli todella kiva, eläväinen ja kaunis. Osmocolorin öljyvaha on äärimmäisen riittoisaa ja helposti siveltävää, aion käyttää jatkossakin kaikkeen mihin pystyn ja mihin se värinsä puolesta sopii. Kuvissa sävynä 3073 tumma tammi.

Värjäyskokeiluja Dylon-käsiväreillä.

Postasin aikaisemmin vain pientä vihjettä värjäystestailusta, löytyy täältä:
Puuverho sai punaisen säväyksen.

Verho on nyt värjätty ja kuiva, mutta tulos ei ollut alkuunkaan niin kiva kuin kuvittelin. Alkutilanne siis tässä, kuvassa verho roikkuu ikkunan edessä:

Punaisen värin läträämisen jälkeen tulos näytti tältä:

En oikein syttynyt tälle, joten heitin verhopalan vielä pyykkikoneeseen ja loput samaisesta väristä perään. Jos käy tuuri, niin kangas värjääntyy kauttaaltaan jonkinasteiseksi punaiseksi. Alkuperäinen mustavalkoinen verho roikkuu edelleen ikkunassa ja on siinä kiva, värjäyskokeilut on tehty toisella verhopalalla. Paketissa niitä tuli nimittäin kaksi, kuten sivuverhoilla on tapana.

Viime päivien puuhastelut: Farkkuprojektit kierrätysvaatteista.

Jaa että mitäkö olen tehnyt viime aikoina? Ratkonut farkkuja ja sammareita osiin:

Olisi kiva päästä itse tekemiseen, mutta sitä ennen on vain kestettävä tuo nysväysvaihe, eli ratkottava käytettävät osat irti ja pedantti perfektionisti kun olen, niin nypin pinseteillä vielä langanjämätkin pois kankaasta. Lopuksi rivakkaa harjausta kahdella eri vaateharjalla niin että pöly, nöyhtä sunmuu irtoaa. Lopuksi yleensä tarkistan taskupalan saumanvarat, jos ne ovat selvästi liian leveät ja törkyiset, niin leikkaan ne samantien siistimmiksi, jotta langanpätkät ja nöyhtäkasat eivät jää killumaan.

Sammarit onkin sitten aivan oma lukunsa, niissä siistimisen vaikeusastetta nostaa huomattavasti nukka, johon takertuu kaikki. IHAN KAIKKI. Pahaa-aavistamaton purkaja ei osaakaan arvata mitä taskunpohjalta paljastuu...

Nam.

Päivittelen sitten valmistuvista tekeleistä jotain, kunhan ensin saan aikaiseksi jotain julkaisukelpoista. Keskeneräinen istuintyynyn päälinen on nyt arviolta puolivälissä, sivut ja täyte puuttuu. Valitettavasti kuva on jäänyt hirveän pimeäksi, mutta toistaiseksi se on ainoa tästä projektista:

Armeijaylijäämää ja kalusteita

Puoliso soitti eräänä iltapäivänä löytäneensä paikallisesta SA-kaupasta puulaatikoita, joista olenkin puhunut ja haaveillut jo pitkään. Viimeksi siellä yhdessä käydessämme ei ollut tarjolla mitään halpaa ja isoa josta olisi voinut kunnostaa istuinta, mutta nytpä olikin. Kävimme sitten kiivaan kuvaviesti- ja puhelurumban ja kotiin saapui ihana, iso ja vihreä puulaatikko joka on ollut aikaisemmin kenties jonkinlaisena sinkolaatikkona, tai mitälie tuo kannen teksti ja M96-merkintä tuolla päädyssä tarkoittaakaan...

Suosittelen kyllä ehdottomasti SA-kauppaa, siellä kannattaa käydä kyttäämässä minkälaista tavaraa heille kulloinkin tulee myyntiin. Tietyt kestosuosikit ovat aina hyllyissä, kuten peltipaidat, sarkavaatteet, teräskannut (jollaisen ostinkin kesämökille jo toista viikkoa sitten), untuvamakuupussit, vanhat kiikarit säilytyslaukkuineen, jne, mutta laatikot sunmuut ovat vähän erikoisempaa kamaa. Jos sellaista tulee myyntiin edullisella hinnalla, niin varasto hupenee alta aikayksikön, vaikka noita laatikoita olikin valikoimassa varmaan tusinan verran vielä n. viikko sitten. 20 euron hinta on niin alhainen että luulenpa noitten menevän kaupaksi aika nopeasti.

Kesäloman alkupuolella bongattiin vähän pienempiäkin puulaatikoita, jonkinlaisia venäläisiä, tutunvärisiä armeijavihreitä ovat ja haisevat jollekin kemikaalille mitä en ole hajun perusteella tunnistanut (ehkä jokin rasva tai kenkälankki, tai aseöljy?), mutta se lähti lähes täysin tuulettamalla. Koska nuo pienemmät laatikot maksoivat naurettavat 4 euroa, hamstrasimme niitä samantien 3kpl vaikka tarkkaa käyttötarkoitusta ei ole vielä tiedossa.

Laatikko oli likainen, joten ensitöikseni pääsin pesemään ja pyyhkimään sitä kurasta ja hiekasta, ja sisältä irroitettiin jonkinlaisia pidikkeitä ja väliseinä. Pidikkeistä päätellen laatikossa on ollut jonkinlainen lieriönmallinen ja pitkä esine, joka on vienyt n. puolet laatikon sisätilasta, tästä johtuu mielikuvat singosta tai muusta vastaavasta pyöreästä putken mallisesta esineestä. Pituutta laatikolla on 110cm ja leveyttä 38cm, mikä onkin erinomainen mitta juuri tuonne eteiseen istuimeksi ja kenkälaatikoksi.

Laatikko on suht matala, joten sellaisenaan se ei sovi istuimeksi, mutta onneksi meillä oli vaatehuoneeseen jemmattuna neljä metallista jalkaa, jotka on dyykattu joskus viime kesänä puolison siskon vanhasta pyykkikaapista, kun sitä vietiin kaatop... siis puoliskon vanhempien maatilalle varastokaapiksi.

Ensimmäinen kuva puhdistusvaiheessa, toisessa kuvassa jo jalat kiinni porattuna ja omalla paikallaan eteisessä:

Toisessa kuvassa on toinen saranoista poistettu, se oli hieman vääntynyt joten se ruuvailtiin takaisin paikoilleen vasta muotoonsa vääntämisen jälkeen.

Tässä olisi vielä tarkoitus ommella istuintyyny tuohon laatikon päälle, ja siihen löytyykin jo sopiva pala superlonia sillä saatiin lahjoituksena ohut patja parisen päivää sitten. Istuintyynyn päälisenkin jo suunnittelin tekeväni farkkutilkuista, sillä olen keräillyt jo pitemmän aikaa vanhoja farkkuja. Saas nähdä miten se sitten taas onnistuu...

Viikonloppureissu maalle sekä puutyöprojektit

On onni kun on mahdollisuus tehdä tilaavieviä projekteja maalla, isolla tontilla ja hyvillä työkaluilla, työtilaa riittää vaikka useammallekin projektille yhtä aikaa eikä tavaroita tarvitse siivota jokaisen rupeaman jälkeen pois, vaan osaset saa jättää niille sijoilleen, oli se sitten maalauksen kuivumista tai muuta kokoamisprojektia.

Olin hankkinut jo aikaisemmin purkillisen Osmocolorin sävytettyä öljyvahaa, mutten ollut kokeillut sitä muualle kuin yhteen koepalaan. Hiukan jännitti ruveta tositoimiin, sillä olin epävarma kyvyistäni levittää öljyvaha tasaisesti ja hyvännäköisesti ilman suttuja, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi.

Vahattavana on Ikean Bekväm-keittiöjakkara, jonka olin ostanut jo jokunen vuosi sitten täysin käsittelemättömänä ja haaveillut sen lakkaamisesta tai maalaamisesta tummaksi, mutten ollut saanut aikaiseksi. Osittain tilanpuutteen, osittain päättämättömyyden ja saamattomuuden takia en vain ollut saanut aikaiseksi ostaa mitään pintakäsittelyainetta.

Lähtökohta oli siis tämä:
Bekväm-porrasjakkara

Ja yhden vahakerroksen jälkeen tämä, sävy 3073 tumma tammi:

Vahasin sunnuntaina ennen kotiinlähtöä jakkaran osat vielä toiseen kertaan, sävy ei muuttunut tietenkään aivan yhtä dramaattisesti kuin vaalean haapapuun ja yhden vahakerroksen välillä, mutta tummeni hiukkasen kuitenkin. Toisesta vahakerroksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta otan sitten valmiista jakkarasta kunhan ehdin hakemaan sen kotiin ja kokoamaan.

Osmocolor öljyvaha on uusi tuttavuus, mutta meni kyllä jo tämän ensimmäisen projektin myötä suosikkeihin. Levittyy helposti, on todella, TODELLA riittoisaa, ja ainoa mikä tarvitsee muistaa levitysvaiheessa on hangata vaha huolella pintaan. Vaha levittyy äärimmäisen tasaisesti kunhan vaan muistaa ettei pintaan saa jäädä yhtään kiiltävää lammikkoa tai rantua, vaan kaikki ylimääräinen vaha pitää hieroa pois puun pinnasta. Purkin hinta saattaa vähän yllättää ostovaiheessa, mutta riittoisuus takaa sen että tämä tulee huomattavasti halvemmaksi kuin mikään maali tai lakka, oli se sitten sävytettyä tai ei.

Hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti myös myrkyttömyys/turvallisuus, lähes hajuttomuus levitysvaiheessa ja kaunis, läpikuultava pinta joka jättää näkyviin puun, arvostan suuresti.

Maaleihin ja lakkoihin verrattaessa Osmocolorin vahoilla on muitakin ylivoimaisia ominaisuuksia:
-Säilyvyys 5 vuotta,
-Kestää pakkasta, käyttövalmis heti sulaessaan,
-Nopea kuivumisaika,
-Ei vaadi kalliita välineitä, superlon-sieni riittää,
-Yhden keittiöjakkaran osien vahaamiseen kahteen kertaan kului vahaa äärimmäisen vähän, pinta vajeni purkissa max 1cm. Riittoisuus siis aivan omaa luokkaansa, joten kalliimpi ostohinta tienaa itsensä vielä takaisin kun samasta purkista riittää vähintään puoleen tusinaa projektia.

Värjäyskokeiluja Novita Tennessee-puuvillalangalla

Viikonloppureissu maalle tuotti tulosta, kun matkan varrella pysähdyttiin ABC-huoltoasemalla sekä sen yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa, jossa sattui olemaan kirpputori. Käteistä ei ollut paljoa eikä kirppiksellä käynyt mikään maksukortti, joten ostokset jäivät minimiin, mutta löysin sattumalta useamman muovipussillisen Novitan lankoja, enimmäkseen Tennessee-puuvillalankaa, extrabonuksena pienehkö rulla ruohonvihreää kalastajalankaa.

500g Tennesseestä oli äärimmäisen karkkimaista ja imelää mintunvihreää, jonka värjäämisestä haaveilin alusta asti. Kotoa löytyi pussillinen Dylonin käsinvärjäykseen tarkoitettua kangasväriä, joka tosin oli mitoitettu pienemmälle kangasmäärälle, mutta päätin kokeilla silti koska semisolid-tyyppiset ja haaleammat väritulokset voivat olla hyvin kauniita sellaisenaan, eikä värin siis välttämättä tarvitsekaan olla tasaisen kirkas ja tumma näyttääkseen hyvältä.

Dylon Olive green käsinvärjäyspussi riitti mainiosti 500g puuvillalankamäärän värjäykseen ainakin ensivaikutelman puolesta. Laskin hanasta niin kuumaa vettä kuin tulee, ja liotin värin sekä ohjeenmukaisen määrän ruokasuolaa, hiukan vajaaseen ämpärilliseen vettä. Sillä aikaa kun väri ja suola liukeni veteen, vetelin vyyhdinpuulla langat vyyhdeiksi ja sidoin langanpätkillä tiheästi kiinni, etteivät vyyhdet sotkeentuisi värjätessä.

Alkutilanne:

Lanka oli myös hiukan kihartuvaa, tosin erittäin vähän. Se kuitenkin vihjaa että lanka on kertaalleen purettua. Pussissa oli myös pienenpieniä myttyjä voimakkaasti kihartuvaa lankaa joka näytti siltä että se on joko käytetty useampaan kertaan, tai se on ollut neulottuna hyvin pitkään ja purettu vasta kirpputorille pakatessa. Kastuessaan lanka kuitenkin oikeni täysin, kuten sillä on tapana.

Dippasin langat väriliemeen kuivina, vaikka ohje käskeekin kastelemaan värjättävän kankaan etukäteen. Olen kokeillut käsinvärjäystä aikaisemminkin ja huomannut että märkä kangas ei ime itseensä väriä yhtä voimakkaasti kuin kuiva, joten märkänä värjätystä ei tule yhtä kirkasta tulosta, mutta väri leviää märkään kuituun huomattavasti tasaisemmin kuin kuivaan. Kuivaan kankaaseen tulee huomattavasti herkemmin epätasaisuutta ja väri imaisee itsensä kuituihin samantien. Semisolid-langan värjäyksessä tuo efekti on juurikin se mitä haen, joten oli tarkoituksenmukaista laittaa väriliemeen lankavyyhdit täysin kuivina.

Välivaihe, eli langat märkinä, nosteltuina pois väriliemestä ja ensimmäisen huuhtelun jälkeen:

Vaikuttaa erittäin hyvältä, väri on syvä, paikoin hyvin tumma, mutta ei turhan tasainen, eikä valkoisia kohtia ole näkyvissä. Lopullinen tulos paljastuu sittenkun olen ehtinyt huuhdella kaiken irtovärin pois ja lanka ehtii kuivahtaa täysin.

Villalankojen värjäyskokeiluja

1-2 viikkoa sitten tilasin turkkilaisesta nettikaupasta (Yarn Paradise) villalankoja, mm. Etno Alpaca, väri gold ocre (25% alpaca, 50% merino wool, 25% acrylic), ja nettisivujen kuvien perusteella odotin tumman okran tai kirkkaan tummankeltaisen väristä lankaa. Kuvat olivat yltiöpositiivisia, sillä lankojen saapuessa näin heti, että ne ovat luonnonvalossa tasan sama sävy kuin vauvan sinappikakka. Tämä ei todellakaan ollut se mitä olin suunnitellut, varsinkaan kun keltainen ei varsinaisesti ole sopiva sävy hipiälleni, joten päätin välittömästi värjätä langat joksikin tummankeltaisen, oranssin tai terracotan sävyiseksi. Keltainen tai sinapinkeltainen pohjaväri on helppo sävyttää keltaisen, oranssin tai punaisen sävyihin, koska pohjaväri ei riitele tuloksen kanssa, mutta toki se vaikuttaa tulokseen jollain tavalla. Se jääköön nähtäväksi. Kuva imartelee lankaa suuresti, mikä hämäsi itsenikin tilausvaiheessa täysin:

Tilasin Jacquardin happovärejä toisesta nettikaupasta, tällä kertaa kotimaisesta (Lankakauppa Kuje). Aloitin sekoittamalla kahta väriä, bright yellow & russet, suurinpiirtein suhteessa 1:1, arviolta puolikas teelusikallinen jokaista kattilallista kohti, ja veden lisäksi lorautin reilusti etikkaa perään:

Kattilassa väriliuos näytti epäilyttävän tummanpunaiselta, ja ehdin jo miettiä että noinkohan keltaista sävyä tulisi näkyviin ollenkaan. En halunnut langasta punaista, vaan oranssia tai terracottaa, tai oranssin taittuvaa tummaa keltaista, sillä punaisia lankoja löytyy varastosta jo vaikka kuinka.

Värjätessä langan laatu, säikeisyys, kierre yms vaikuttavat tulokseen. Mitä löyhempi lanka, sitä helpommin se imee väriä, ja sitä nopeammin lankaan saa läpikotaisin imeytyneen hyvän pigmentin. Mitä säikeisempi ja tiukempi lanka, sitä pitempään joutuu hämmentelemään sitä värjäyskattilassa, ja sitä epätasaisempi värjäystuloksesta useimmiten tulee. Tiheä lanka myös imee isomman määrän väriä, joten se ei ole yhtä taloudellista värjätä, vaikkakin Jacquardin happovärit ovat hyvin riittoisia eivätkä maksa mahdottomasti, joten rahassa mitattuna ero ei ole kovin suuri.

Keiteltyäni ensin toisena iltana 8 kerää ja sitten toisena 8 lisää, langat roikkuivat vihdoin märkinä vyyhteinä pesuhuoneessa ja sain odotella jännityksellä tuloksia. Huuhteluvaiheessa huomasin onnekseni että sävy ei ollut läheskään niin punainen kuin kattilassa, vaan selvästi oranssi.

Kuivina vyyhdet alkoivatkin näyttää jo oikein hyvältä, tosin kuva vääristää sävyä taas hiukan, luonnonvalossa oranssi on selkeä terracotta, haaleampi ja vähemmän punertava:

Värjätessä löyhästi kehrätyn, löyhäkierteisen langan kierteet aukenevat aika herkästi, joten kannattaa olla varovainen kun nostelee märkiä vyyhteitä, varsinkin huuhdellessa. Lanka ei pysy millään silkinsileänä, vaan siihen tulee variaatiota ja kierre lähtee herkästi aukeamaan. Onneksi ainoastaan yhden vyyhdin kohdalla lanka hiutui poikki vähän rajummasta käsittelystä johtuen, kun en enää väsymykseltä jaksanut varoa vaan vanutin ja puristelin vettä pois aika kovakouraisesti.

Jacquardin happoväreistä on tullut oma suosikkini, niitä on helppo sekoitella ja ne liukenevat hyvin veteen, lämpötilasta riippumatta. Vaikka sekoitin jokaisen kattilallisen täysin silmämääräisesti, langat ovat hämmästyttävän samanvärisiä, ainoastaan muutaman kerän kohdalla huomaa hienoisen sävyeron. Koska aion käyttää langat omaan neulepuseroon, sävyerolla ei ole väliä. Aikomuksenani on sekoittaa langat siten että neuloessa vaihdan lankaa 1-2 kerroksen välein, joten pienet sävyerot sekoittuvat kuitenkin.

Hyvin suunniteltu, 90% tehty?

Pitkään hautumassa ollut idea käsityö- ja projektiblogista on nyt vihdoin työn alla. Tarvitsin jonkun alustan/paikan projekteille, käsityökuville ja muille vastaaville, ja halusin dokumentoida muitakin kuin vain neuletöitä, joita varten löytyy jo Ravelry. (Joka on vertaansa vailla! Ravelryn projektit)

Tähän osoitteeseen on jatkossa tarkoitus julkaista kuvin ja tekstein eri vaiheissa olevia aikaansaannoksia, kuvia kokeiluista, prototyypeistä, värjäysprojekteista, kaikesta. Kaikkihan tietävät sen itsestäänselvän kliseen, että hyvin suunniteltu on 90% tehty?

Tällä hetkellä työn alla on muutama värjäyskokeilu, joista esimakua tässä: